I gues that I don't have to tell you that these ages are under contruction. Klaffat, if you have any pictures to put on these pages, please let me know. I lost all the northern light pictures and some more 'cause I loaded wrong film and douple exposured it. Shit happens.
 
 

Team Klaffa:     Antti
                        Viljo
                        Krista
                        Heidi
                        Alex
                        Suvi
                        Minna

TI 4.1.2000

Aamusella lievästi merisairas vaeltajajoukko poistui keinahtelevasta bussista ulos viimaan. Kello oli viisi.
Nopeasti oli rinkat selässä ja suuntasimme kelkkareitille joka piti viemän päivän päämääräämme Terbmisjärvelle. Ylös hikisiä mäkiä, reittiä seuraillen matkamme taittui aamun pimeydessä.
Hyvin nopeasti huomasimme päivän vitsauksen: puuttomilla kukkuloilla puhaltava tuuli teki parhaansa jäädyttääkseen seikkailijajoukkiomme. Poistuttuamme suojaisista vaivaiskoivikoista, puhuroi tuuli mukavasti sivulta sillä voimalla että epäonninen ruokailijamme menetti karkuun päässeen makuualustansa.
 

The weather was cloudy and windy. Through snow it was sometimes not possible to see more than 250 m. The cabin is now very warm and everyone is happy, that he/she doesn’t have to carry his heavy backpack anymore. Everybody ate a lot and is ready to sleep. We expect a hard day tomorrow, and probably it can’t be enjoyed a cabin, too.
 

Hieman tuulista ja lumista, ruoka maistuu	Hmm....

KE 5.1.2000

Aamulla herättiin klo 5 Terbmisjärven kämpällä (tai ainakin aktiivisimmat meistä!). Puuron keittelyssä, veden lämmittämisessä ja eväiden valmistelussa kului jokunen hetki, mutta pääsimme kuitenkin lopulta lähtemään klo 8.15. Matka jatkui pitkin Terbmisjärven jäätä ja edistyi kohtuullisen rivakasti. Kutturankurun lähettyvillä pysähdyimme ja osa porukasta filmasi maisemia varsinkin Jollanoaivin suuntaan. Ja matka jatkui, oli pientä risukkoakin välillä… Ruokatauko pidettiin Kaitsajoen jäällä, tuulen ollessa vähintään 30 m/s (enhän minä koskaan liioittele ?). Taivallus jatkui tuulessa, mutta sopivin väliajoin pidettyjen taukojen ansiosta matkanteko jatkui. Vähän ennen Meekojärven laskumäkiä vastaan tuli moottorikelkkapataljoona, jonka jättämiä jälkiä pitkin hiihtelimme loppumatkan. Mäenlasku oli kivaa, tosin valoja olisi voinut olla enemmän! Mökille saavuttuamme ikkunasta näkyi jo valoa ja täältä löytyikin 5 ihmistä, jotka olivat viettäneet Milleniuminkin vaeltaen. Yllätys, yllätys, he suostuivat viettämään yönsä teltassa mökin ulkopuolella. Suomalaista kohteliaisuutta! Illalla hakattiin porukalla polttopuita ja ihasteltiin taivaalla loimuavia revontulia.

(Hah, ominaishajumme ja puheet aamu neljan herätyksistä riittivät sille vaeltaja porukalle. Totesivat varmaan etta turvallisempaa ulkona tuulen ja pakkasen riepoteltavana kuin samassa mökissä meidän kanssa. AK)
 
 

Päivän hienoimpia hetkiä, trangia porisee ja ruoka valmistuu.

 

TO 6.1.2000

Seuraava yöpymispaikkamme oli Pitsusjärvellä. Mökki on kerrankin erittäin tilava. Nukkumislaverit sopivat erittäin hyvin DESMONDIN pelaamiseen, ja mökkinaapurimme luulevat meitä sillä seurauksella erittäin mielipuolisiksi. Viljo oli itseoikeutettu Tarzan ja Heidi kiljui meidät hylkeenä psykiatrian klinikan potilaskandidaateiksi. Mediheli lienee jo saapuvilla hakemaan ryhmäämme sairaalahoitoon.
Ulkona hirveä myrsky. Ennenkuulumatonta. Onneksi saimme hiihtää myötätuuleen. Myrskysi niin paljon, että näkyvyys vaihteli 3:sta 30:een metriin.
Ihmetystä herätti ennenkaikkea, miten Antti suunnisti perille jälleen ilman kompassia. Näkyvyyden siis ollessa nolla.

(Ttaytyy myontaa etta kompassi oli jo kaytossa... AK)
 
 

Revontulikuvia, romanttinen kuva Meekonjärven Hotelli Helpotuksesta	Krista avaa latua

PE 7.1.2000

Perjantaipäivän suunnitelmiin kuului Haltin valloitus. Aamu valkeni erittäin hienona; edellispäivän myräkästä ei ollut tietoakaan. Ja ennen kaikkea luvassa oli hiihtoreissu ilman painavia rinkkoja. Minna kuitenkin kaipasi toisenlaisia elämyksiä ja lähti kokemaan verkkoja naapurin kalamiesten kanssa. Matka Haltille kului joutuisasti, sillä näkyvyys oli hyvä ja ilma täysin tyven. Kuitenkin siitä huolimatta, että Halti-tunturi paljastui jo varhain silmiemme eteen, oli matka huipulle pitkä. Muut ähisivät ja puhisivat ylöspäin mennessä, mutta Kristan ruotsalaiset armeijasukset eivät pettäneet. Pohjissa oli aivan oma patenttilumikerros, joka aiheutti muissa lievää katkeruutta. Tasan ei käy onnen lahjat.
Huipulle päästyämme myrskytuuli alkoi puhaltaa ja näkyväisyys heikkeni. Mutta nimet on kirjassa ja se lohduttaa kummasti. Alastulo sujui joutuisasti telemarkia harjoitellessa. Parimetriset metsäsukset ei kyllä välttämättä olleet parhaat mahdolliset siihen tarkoitukseen.
Ilta sujui makoisasti kalastajien rautuja paistellessa. Nyt jaksaa huomenna jatkaa taas matkaa.
 
 

Left. At the top of Halti. I'm standing on the peak, Alex is waiting to be photographed also.        Right.  Visitor number  59552  Antti Kangas Second time to be there.

LA 8.1.2000

Rauhallista aamuhääräilyä, hiljaiseloa kuin Kaurismäen leffoissa konsanaan. Mukavaahan se vain on.
Niin seittemän pientä vaeltajaa pääsi matkaan pienoisessa vastatuulessa yli Pihtsosjavrin. Saavuimme laskumäkien jälkeen porokämpälle vai mikä lie kummitustalo olikaan ko ei kartasta löytyny. Hu-huu!
Siinä sitte lumi päätti tarttua suksen pohjiin aika rankasti –tahmasimme etteenpäin ehkä vähemmän ilosesti, mutta kuitenki. Sannan vetämä tyttöryhmä ilmesty Meekolta päin ja jatkettiin sitte yhessä Lossujärvelle päin.
Möngittyämme tovin tai kaksi eteemme ilmestyi kuin tyhjästä loistelias Hotelli Urttas, ÖPPET ALLA DAGAR 8-21!! Aterioituamme olimme niin täynnä energiaa, että uljaat Urtaspahdat suorastaan kiisivät ohittemme! Alex meinasi kuitenki juuttua seireenien lumoavaa laulua kuuntelemaan –saimme pidettyä hänet aisoissa ja pääsimme suihkimaan etteenpäin ?.
 
 

Hotelli Urtaksella syömässa. Sisään mahtui "sutjakasti" pari ryhmää, ja ruoka maistui!

Taukoiltiin ja hikoiltiin, minun swedish quality kyllä nyt petti pahemman kerran. Päästiin me kuitenki päivän pimetessä Lossujärven kämpälle. On muuten komealla paikalla. Mökissä asusti muutama telluilijapoika, joten met hiihimä sitte Norjan puolen kämpälle.
Rajan ylitys suju ilman suurimpia ongelmia –Aleksiki oli muistanu ottaa passinsa mukkaan… Ulkomailla maisemakki oli aivan erilaisia, ei ennää vuoren vuorta, tähet sentään vielä tuikkivat taivaalla.

Tytärten porukka majottu alas, me kotoisalle parvelle. Ruoka oli hyvää. Pelattiin ylipitkiä korttipelejä, vähän tylsiä… Päivän uusi kokemus oli kaivaa hyysikkä lumesta esiin, ja etenki se “pönttöosa” :-). Sielä sitte istua kökötin ja ihailin kirkasta tähtitaivasta ( ovi hajallaan).
Nukkuvien reissumiesten ja –naisten tuhina täyttää koko tuvan ja tämäkin sepustaja alkaa olla valmis vaipumaan unten maille, riemukkaille. Öitä siis.
Jälleen yksi mukava päivä takana. : )
-------------------------------------------------------------------------
Sininen Hetki:

-------------------------------------------------------------------------------------
 

Hiphurraa! Päivään opetus: Älä jätä lapiota lumivyöryn alle, milläs kaivat sen sitten ylös?	Kotimaa kun taakse jäi, Suomi-Norjan rajan ylitystä

SU 9.1.2000

Aamulla ylös Norjan puolella. Onneksi parven reunalta eikä lattialta kaminan vierestä. Hälyisän puuronkeitto session aikana reippaan lomaryhmän ja hitaasti käynnistyvän Ei hätää reippailijoiden jäsenille selvisi, että ulkona meitä odottaa koko reissun ihanin aamumyräkkä. Paksua, märkää lunta ryöppysi kunnon tuulen vauhdittamana päin näköä ja Antin opastuksella lasit silmillä ja suu lunta  täys, suunnattiin tien varteen telttayö mielessä.
Ensimmäiset tunnit olivat mielenkiintoista suksien kantojen katselua mutta lumisateen lakattua saimmekin lasketella sellaisessa kiviröykkiössä ettei uskoa ja alastulo takasi, että sukseni eivät sitä ainakaan unhoita. Vaikka päivä tien lähestyessä kaunistui kaunistumistaan keli ei antanut puusuksisille armoa ja alamäet joita loppumatka oli, olivat arvoituksellisia kokeilla.
 

Muonaa nassuun, parempaa maisemaravintolaa saa etsiä	Nyt on tauon loppu, mökille on jo kova hoppu
Minna, Antti, Viljo ja Alex	Edelleen kuva hyvin ilmaistoidusta raflasta a' la Halti

Kun iltapäivällä padon ohitettuamme saimme tien näkyviin oli ennen teltan pystytystä Antin palkintolennon aika, joka loppui neljänteen heittoon väsyneiden vaeltajien upotessa yhtälailla lumeen. Lämpiminä pysytelläkseen ja ulkoilman iloista nauttiakseen ryhmämme yhtyivät pelkäämään mustaa miestä ja kaatuilemaan lumessa. Ultra Bran sävelien kaikuessa lomailijoiden teltasta urheimmat lumivyöryn haudatessa hienon lumilinnan löysivät itsensä aamulla lumikiepistä. Kostean yön jälkeen oli tien varressa iloinen joukko valmiina saunaan ja Harrinivan herkulliseen seisovaan pöytään.
 
 
 

Perillä! Ylärivissa Suvi, Minna, Heidi, Viljo, alhaalla Alex, Krista ja Antti	Alex tuulettaa, Hengissä, vaikka ei viela perilla....

My best thanks to members of our team, and greetings also to other people who were also in SOOPA's Kaamos vaellus!
 

Click here to go SOOPA's homepage. There are plenty of more stories about people who don't want to spend them time indoors.

If you go surfing to SOOPA's page, you may find this address: It tells about our Easter trip to Sweden.

Here is a link back to my homepage