Syysvaellus2003

SYYSVAELLUS 2003

Kilpisjärvi - Pältsan - Gappo - Kilpisjärvi

Menossa mukana:
Jarkko Hujanen
Heikki Hautala
Jenni Pajari
Jenna Paakkari
Anna-Riitta Jussila

Jotkut ohikulkijat erehtyivät signeeraamaan nimensä meidän kronikkaamme joka lojui Kuohkimajärven mökin pöydällä vieraskirjan vieressä. Laitetaan sekin anti esille niin ei vaivu ihan unohdukseen heidänkään vierailu kolmen valtakunnan rajalla.

31.8.03	Leena	Sinisaari	Lohja
	Jorma	"	"
	Tuula	"	"
	Erpo	"	"

Ilma aurinkoinen, asteita 5-6 plussan puolella. Toivottavasti yöksi pysyy plussan puolella. Tosi mahtava paikka.

31.8.03 Matkalla Kilpisjärveltä Pältsa-tunturille -Anni ja Aki Oulusta

Sitten tähän varsinaiseen matkakertomukseen jota kronikaksi kutsutaan:

Sittaattiosaston kootut lausahdukset:
"Mä luin jostain lehdestä joskus, et joku suositteli tätä - tai sit mä saatoin myös nähdä unta" -Jenni
"Sä olet kivi mun absidissani."

Sunnuntai 31.8.2003

Oli, tuli ja meni

Alkuun käytiin tullilla moikkaamassa tullitätiä. Sitten nokka kohti kolmen valtakunnan rajaa ja skimbasauvaa toisen eteen. Autiotupa on jees ja telaketjuna käytiin vielä iltakävelyllä katsomassa unoriginaalien tiipiitä. Nyt nukuttaa aika makoisasti.
Kuumetilasto:
Jenna 37.0
Jenni 36.5
Ansku 36.9

Kolmen valtakunnan raja

Paras

Tulli

Mallan luonnonpuistossa taukoa pitämässä.
Toinen tauko Mallassa.
Polun pätkä.

Mustikoiden puhdistusoperaatio

Maanantai 1.9.2003

Heräsimme aamulla Heikin laulaessa hämä-hämä-häkkiä. Söimme maittavan aamupalan, morjestimme kolmen valtakunnan rajapyykkiä ja suuntasimme Pältsanin juurta päin. Sään suosiessa mukavasti ohitimme Burman sademetsät (Bealcanjohkan laaksoalue) ja Ngorongoron kraaterin (Pältsastuganilta luoteeseen polkua myöten). Pysähdyimme myös Pältsastuganin stugvärdiä sekä hänen 150-kiloista koiranpentuaan kaksikielisesti morjestamassa. Söimme lounaan putousten tuntumassa, jossa kuparinen nainen kylpi usvassa. Helpohkon mutta hyisen ylityksen jälkeen leiriydyimme Pältsänin juurelle (toisen)vesiputouksen viereen, ja tehtyämme illallista leirimaastossa kauniissa maisemissa poikkeuksellisesti kastumatta lainkaan (merkittäköön historiankirjoihin) nukahdimme tyytyväisinä.
Kuumetilasto: Ansku 37.2

Pältsastugan laakson pohjalla

Juoksavatnjunni siintää taustalla. Matkalla kohti Pältsastugania

Markos-Malla ja aurinkoinen Norja ihailun kohteena

Pältsan ja vedentankkaustauko

Putous

Puron yli leiripaikkaan pältsanin juurelle.

Tiistai 2.9.2003

Aurinko paistoi silmiin kahdeksanmaissa ja herätteli lempeästi koko seurueen. Aamukahvi meni sitten päivitellessä mahtavia maisemia.

Halipatsuippa sitten hilpaistiin matkaan äpöstelyn jälkeen. Kohti Pältsan itähuippua. Nouseminen, loivakin sellainen, tahtoi tuoda hien pintaan auringon porottaessa takaapäin. Vetskaria ja ventilaatiota sai vempata olan takaa ja edestä. Taukoja pideltiin tarpeen tullen ja niin pitkään kuin tarkeni. Märkiä ylityksiä ei eteen pompannut ja vähitellen alkoi reitti kääntyä satulasta etelään kohti jyrkempiä lumisempia kivikkoja. Ennen pitkää oltiin huipulla aurinkoa ottamassa, kuviin poseeraamassa sekä leipää pöydän ääressä syömässä. Alas ei kukaan hypännyt ja kännykin löysi suomalaisen operaattorin. Aikamme huipputunnelmissa lorvittuamme lähdimme palaamaan luvattuun maahan leiripaikalle. Huipulla tuli vielä ihmeteltyä muiden lasipurkkiin jättämiä nimmareita sekä läntisellä huipulla olevaa ryhmää. Paluumatka sujuikin hieman sukkelampaa kun mentiin alamäkeen dress(wo)manin tyyliin. Matkalla tuli ihmeteltyä kaiken maailman kasveja, eläimiä, niiden jälkiä ja kiviä.
Paluumatkan ajan ruumiinlämpö pysyi huomattavasti tasaisempana kuin nousun aiheuttaman hien ja ylempien rinteiden muodostama epästabiili lämpötilatuntemus. Kun leiriin oli hilpaistu niin tapahtui lounaspäivällistäminen. Minun (Heikki) ja Jarkon kalansyöttien dippaaminen sekä päivälepo.
Kuumetilasto:
Ansku 36.3

Matkalla ylöspäin. Toinenkin kuva reitiltä

Aika jyrkkää on...
Ihan kivasti melkein pystysuoraa

Pältsanin itähuippu

Huipulla notkumassa. Sää on mitä loistavin

Kokki jos toinenkin puuhissaan päivän päätteeksi

Keskiviikko 3.9.2003

Neljäs päivä, luksuspäivä. Aamulla puurot mahaan ja teltat kasaan. Siinä ohessa neuvottiin viis ruåttalaista purosta yli. Yks niistä kyllä ulahti mutta kovasti ne väitti päässeensä kuivin jaloin yli. No teltat rinkkaan ja pitkän ja tuloksettoman pakkausjärjestyskeskustelun jälkeen laitettiin jälleen kenkää toisen etuyläviistoon. Vajaa kymppi liikuntaa ja sit norjalaiseen tunturitupaan viettämään neljän tähden hotellielämää. Ruokakin sai michelinmiehiä. Rommit vielä kaupan päälle niin onhan tässä aika valmis PEITON! alle.
Kuumetilasto:
Heikki 36.5
Jarkkolla avohaava, laparoskooppinen leikkaus

Moreeniharjua Pältsastuganin ja Gappohyttan välissä.Vettä roiski Norjan puolelta tänne asti.

Norjassa sataa (yllättäen).
Norjalaisilla on sitten kumma tapa ammuskella merkkeihin.
Tämäkin on saanut pari osumaa pienoiskivääristä.

Torstai 4.9.2003

Tässä vaiheessa loppu kamerasta akut. Ois varmaan kannattanu ladata ne ennen lähtöä:) -Toim huom.

Eiliseen lisättäköön vielä että Norske Turistföreningenin hienoon puucee rakennukseen tuli tutustuttua tarkoin, kun naapurituvan teinipojat lukitsivat allekirjoittaneen (Jenna) sisään. Onneksi ruotsalainen setä päästi puolen tunnin kuluessa uloskin. Tupa oli lämmin. Vedenhakupolku oli mielenkiintoinen ja kantolaite innostava. Eilisiltana tuli reissun tähänastiset tuuliennätyksetkin rikottua. Eriparivarisilmäinen koira herätti kaikkien syvät sympatiat.

Päiväkävelyllä Corrogaisin rinteillä näimme kultaisia mummoja sateenkaaren päässä.

Pitkäksi venähtäneen sammakonkutu-nuudeli-meksikana-soppalounaan ja päiväunien jälkeen on nyt aikomus jatkaa matkaa.

Tarkkaan laskettu suunnitelma toimi ja sade loppui mökissä notkumisen aikana. Nyt voidaan jatkaa matkaa kuivana ja täysin mahoin. Matkalla ihailtiin tyylikkäitä sinfoniamaisemia ja etsittiin leiripaikkaa. Leirissä laitettiin leija taivaalle luotaamaan säätä ja ahtauduttiin kaikki yhteen telttaan hytiseen ja tarinoimaan.

Perjantai 5.9.2003

Morning After. Kurkku vähän tukossa ja makuupussi kostea. Teltassa sataa vettä ja kattila ääntää tik-tik-tik-tik-tik... Ei tekis mieli nousta ylös ollenkaan. Puurokin on kylmää. Taidampa mennä tyttöjen telttaan lämmiteleen.

Puolelta päivin 50-hengen lukiolaisryhmä velloi kohti leiripaikkaa ja pakotti meidät karkuun. Pakenimme Kuohkimajärven tuvalle mutaisilla poluilla liukastellen (ja kompastellen, nöyrimmät meistä välillä ihan polvillaan) kun lukiolaiset veivät vielä suunnitellun leiripaikan Golddaluoktan saamelaiskylästä -piru niitä.
Mutta Kuohkimajärvellä odotti lämmin tupa täynnä muita reippaita soopalaisia (2 porukallista) ja lämmin sauna!!! joka muistutti kovasti 7.taivasta jouluaattona. Ja uitiin kanssa. Ai niin; saunaa ennen juotiin vielä suloisenmakeat suklaakahvit (kiitos anskun, joka on onnistunut suojelemaan suklaitaan viekkailta saalistajilta kaiken viikkoa). Todellinen elämännautiskelupäivä siis takana! Kynttiläillallista odotellessa...

Lauantai 6.9.2003

Dippaa dai, tappaa dai.
bussi

Minäkin nyt sitten jouduin kohtaamaan tämän hetken kovasta pakoilusta huolimatta. Pakko kai se on sitten yrittää jotain rustata... Vaikka ylläoleva päiväys muuta väittääkin, niin nyt on jo sunnuntai, ja olemme kaikki soopalaiset tällä hetkellä ihania, saunanraikkaita, joskin hieman nälkäisiä. Ruokaa siis odotellaan. Varsinaisena tehtävänäni oli kyllä ilmeisesti kirjoittaa eilisestä päivästä...
Eilen aamulla heräsimme Kuohkimajärven mökin tuntumasta lähes kuivista, lämpimistä teltoistamme. Aamu oli kaunis. Aurinko paistoi ja lämmintäkin oli. Söimme maittavan ja täyttävän puuromössöaamupalan mökin kuistilla - ulkona tietysti. Eihän sitä sisällä vaelleta. Sitten lähdimme parin tunni (?) pakkailun jälkeen seikkailemaan Mallan luonnonpuiston merkittyä polkua pitkin määränpäänä Kilpisjärven metsikössä makaava saksalainen lentokone. Poikkesimme polulta ylitettyämme E8:n (?), ja yritimme päästä maailmansotatunnelmiin tuhansien valkoisten perhosten liihotellessa ympärillämme. (Mustikat olivat mielettömän hyviä ja niitä oli PALJON.) Lentokone oli ehkä pieni pettymys. Palanutta jäkälää ja muutamia ruostuneita, rautaisia palasia. Lisäksi vain yksi toveri oli pelastunut ja hengissä ainakin vielä 50 vuotta sitten. Löysimme kuitenkin mitä upeimman leiripaikan sieltä lähistöltä. Istuimme sitten iltaa ihanassa auringonpaisteessa (oli jopa lämmintä!) mahtavia maisemia katsellen. Kilpisjärven mahtava Saanakin näkyi aivan vieressä. Sinne sitten kiipesimme ilman kuumeista Heikkiä ja edelleen riittävän painavia rinkkoja. Sieltä Saanan laeltakin oli ihan mukavat näkymät. Nyt ollaan sitten jo täällä ns. sivistyksen keskellä, ja upeille maisemille saamme sanoa hyvästit parin tunnin päästä, kun lähdemme kohti Oulun aakeita laakeita, mutta saammepahan syödä suklaata ihan niin paljon kuin huvittaa.